Jyrki Vierelästä Lapin Lukon nyrkkeilyjaoston kunniajäsen

Torstai-iltana 22.1.2026 treenit pyörivät Postitalon salilla normaalin vilkkaasti, mutta päivä oli tavallista juhlavampi. Nimittäin salilla sopivasti treenejä seuraamassa olleelle Jyrki Vierelälle myönnettiin Lapin Lukon nyrkkeilyjaoston kunniajäsenyys. Kunniakirjan Vierelälle luovutti nyrkkeilyjaoston varapuheenjohtaja Anu Sillanmäki. 

Sankari oli huomionosoituksesta selkeästi hämmentynyt ja otettu, mutta kunniajäsenyys on enemmän kuin ansaittu. Lapin Lukon kasvatti Jyrki Vierelä on eittämättä kaikkien aikojen menestynein Lapin Lukkoa edustanut nyrkkeilijä. Amatöörinä Vierelä nousi kehään 130 kertaa ja näistä otteluista hän voitti peräti 105. Ammattilaisotteluita kertyi vuosina 1997-2007 kaikkiaan 29, joista tuloksena oli 20 voittoa, kuusi tappiota ja kolme ratkaisematonta. Ammattilaisura alkoi jo 20-vuotiaana. 

Jyrki Vierelä voitti juniorina kuusi ja aikuisten sarjoissa neljä Suomen mestaruutta, joista ensimmäisen jo 17-vuotiaana. Muista saavutuksista mainittakoon GeeBee- ja Tammer-turnauksen voitot, Pohjoismaiden mestaruus ja A-junioreiden MM-pronssi vuonna 1987.  Nämä ovat saavutuksia, joihin kenenkään suomalaisen nyrkkeilijän on ollut ja on edelleen erittäin vaikea yltää. 

Jyrkin saavutuksista ja ajatuksista voi lukea enemmän alla oleva jutusta, joka on julkaistu Ruskaturnauksen käsiohjelmassa vuonna 2022. 

Jyrki ”Susimies” Vierelä

Vaikka nyrkkeilyura vei miehen jo varsin nuorena Etelä-Suomeen ja ympäri maailmaa, on Jyrki Vierelä kaikkien aikojen menestynein Lapin Lukkoa edustanut nyrkkeilijä, mitattiinpa saavutuksia sitten millä mittarilla tahansa. Juniorina Vierelä voitti kuusi ja aikuisten sarjoissa neljä Suomen mestaruutta, niistä ensimmäisen jo 17-vuotiaana nuorukaisena. Vaikka Vierelä ryhtyi ammattilaiseksi 20-vuotiaana vuonna 1990, ehti amatööriurallekin kertyä 130 ottelua, joista voittoon päättyi peräti 105.

Moskovan olympialaiset herättivät kiinnostuksen

Jyrki Vierelä on kotoisin Lehtojärveltä, reilun parinkymmen kilometrin päässä Rovaniemeltä. Vierelä seurasi 10-vuotiaana vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisia ja erityisesti nyrkkeily teki Vierelän perheessä vaikutuksen sekä isään että poikaan. Kahdesta rovaniemeläisestä nyrkkeilyseurasta kaksikon tie kävi puolivahingossa Lapin Lukon nyrkkeilysalille Valistustalon alakertaan.

-        Se oli tosiaan isältä iso moka, Vierelä nauraa. Siihen aikaan Reipas oli leimautunut vasemmistolaiseksi ja Lukko porvariseuraksi. Isä oli vahvasti vasemmistolainen, melkeinpä kommunisti ja kulki aina punaiset päällä, mutta huomasi tekemänsä virheen vasta parin viikon päästä. Enhän minä sitten enää halunnut seuraa vaihtaa, kun olin saanut salilta jo kavereitakin. Heikkisen Jukka, Rouvisen Jukka, Ollikaisen Jussi, Sirviön Ari, Pellikan veljekset Marko, Jarmo ja Pete, ja monia muita siellä siihen aikaan treenasi.

Pekka Rötkönen toimi pari ensimmäistä vuotta Vierelän ja muiden valmentajana Lukon salilla, mutta suurimman osan Vierelän valmentautumisesta Rovaniemellä vastasi Timo Kenttälä. Lukosta Vierelä siirtyi vuonna 1987 Helsingin Atleettiklubiin ja myöhemmin tie vei Porin NMKY:n riveihin. Lopulta Vierelä asettui Keravalle, missä hän on asunut vuodesta 1997.

Havannan kuumuudessa taisteltiin MM-kullasta

Vierelän kenties paras saavutus on A-junioreiden MM-pronssi vuodelta 1986. Maailmanmestaruuskisat käytiin tuolloin Havannassa, Kuubassa.

-        Reissu kesti kaikkinensa kolme viikkoa, juhannuksen jälkeen lähdettiin. Muistan, kuinka se ilmankosteus Kuubassa oli ihan käsittämätön, se löi heti lentokoneesta astuessa päin kasvoja. Aamulenkitkin oli tehtävä aikaisin aamulla, päivällä olisi ollut liian kuuma. Se oli kova turnaus. Voitin chileläisen 5-0 ja kanadalaisen 4-1. Kuubalaiselle, joka voitti lopulta mestaruuden, hävisin kehätuomarin keskeytyksellä. Yleisön pauhu oli valtava. Eihän siellä olisi ketään kuubalaista uskaltanut edes voittaa, Vierelä nauraa. Tuolloin vuonna 1986, juuri ennen MM-kisoja, kasvoin muuten 3-4 kuukauden aikana valehtelematta ainakin 10 cm. Armeijassa tuli sitten toinen kasvupyrähdys.

Amatöörinä Vierelä ehti voittaa kertaalleen sekä Gee-Bee- että Tammer-turnauksen. Voitto saksalaista olympiavoittaja Andreas Tewsiä vastaan vuoden 1990 GeeBee-turnauksessa onkin jäänyt hyvin rovaniemeläisvasurin mieleen. Kyseessä oli ainoa suomalaisvoitto tuossa turnauksessa.

-        Se oli ilman muuta makeimpia voittojani. Olin kärsinyt sitkeästä selkävammasta noin vuoden päivät. Kun selkä parani, niin voitin peräkkäin Suomen mestaruuden, Pohjoismaiden mestaruuden ja tosiaan tuon GeeBee -turnauksen. Silloin oli ihan hurmos päällä.

Ammattilaiseksi 20-vuotiaana

20-vuotiaaksi mieheksi Vierelä oli saavuttanut nyrkkeilijänä jo paljon, mutta silti monelle tuli yllätyksenä, että Vierelä ryhtyi ammattilaiseksi. Mistä moinen?

-        Ammattilaisuus oli ollut aina haaveeni, halusin elää nyrkkeilijän elämää. Mitenkään vähättelemättä amatöörinyrkkeilyä, oli se jo jotakuinkin nähty. Raha ei sinänsä ollut motiivi, vaikka nyrkkeilypromoottori Tom Sjöberg kutsuikin minut tuolloin erään liikkeensä takahuoneeseen ja löi melkoisen rahatukun pöytään. Eipä siinä sen enempää enää houkuttelua tarvittu, Vierelä hymähtää. 

Näin Vierelä aloitti ammattinyrkkeilijänä Kings-tallissa. Nyrkkeilyiltoja oli 1-3 kappaletta vuodessa, pääasiassa 6-8 -eräisiä otteluita. Amatöörinä Vierelä otteli lähinnä 54 kilon sarjassa, mutta ammattilaisena hän otteli kevyessä välisarjassa (60-64,5 kg). Ammattilaisura alkoikin komeasti, sillä debyytissään ”Susimies” tyrmäsi venäläisen vastustajansa 4. erässä. Niin, mistä moinen lempinimi?

-        Vaikea sanoa, olen kuitenkin kotoisin läntisestä Lapista, eikä siellä juuri susia ole. Ensimmäisen kerran minua kuitenkin kutsuttiin susimieheksi jo jossain nuorten turnauksessa, mutta virallisemmin minut ”kastoi” Susimieheksi Risto Hallamaa, ensimmäinen managerini.

EM-ottelu jäi haaveeksi

Vierelän ammattilaisura jatkoi voitokkaana. 17.1.1995 oli vuorossa ammattilaisuran 12. ottelu ja Susimiehen tyrmäysvoiman sai kokea Helsingin urheilutalossa käydyssä kamppailussa Micky Hall. Samalla aukesi Susimiehen tie EM-listalle. Vasta Hall-ottelun jälkeen tulikin ammattilaisuran ensimmäinen tappio.

-        Vastustaja ei ollut edes hyvä. Kolmannen erän lopulla tipautin kaverin, mutta seuraavassa erässä vastustaja puski päällä silmäkulmani auki, enkä voinut enää jatkaa.

Pian tuon jälkeen Vierelä nousi kehään Larry Holmesin ja Brian Nilsenin ottelun lämmittelyottelussa Tanskassa.

-        Tuo on jäänyt kyllä hyvin mieleen. Vastustaja oli kotikehässään otellut kivikova Dennis Pedersen, joka ei ollut hävinnyt ammattilaisena vielä kertaakaan. Se oli hyvä ja tiukka matsi, pistehäviö tuli, mutta sijoitus EM-listalla nousi.

Kaksi kertaa EM-ottelu oli aivan hilkulla, mutta EM-otteluun Vierelä ei lopulta koskaan päässyt. Vierelä lopetti jo kertaalleen 2001, mutta palasi kehään 19.6.2006, kävi viimeisen kehätaistonsa 16.11.2007 ja löi samalla hanskat naulaan 37-vuotiaana. Susimies iski ammattilaiskehissä vuosina 1990-2007 kaikkiaan 29 ottelua, joista tuloksena oli 20 voittoa, kuusi tappiota ja kolme ottelua päättyi ratkaisemattomaan.

-        Vaikka itse sanonkin, niin kapasiteettia olisi ollut enemmän kuin otteluja. Rakastin urheilijana olemista! Mutta minulla ei oikein koskaan ollut manageria, joka olisi hoitanut asioita, matseja tuli sitten vain niin vähän. Eikä minua ammattilaisuralla valmentanutkaan oikeastaan kukaan, siinä kävi monenlaista… Kulmamiehet vaihtui tiuhaan. Ottelemisen ohella tein tosi paljon sparrihommia ympäri maailmaa. Oikeastaan tykkäsin siitä enemmän kuin ottelemisesta.

Vierelä onkin muuten todennäköisesti ainoa suomalainen nyrkkeilijä, joka on elättänyt itsensä vuosikausia käytännössä vain sparraamalla maailman huippuja. Mutta siihen ja muihin Susimiehen seikkailuihin ammattilaiskehissä palaamme kenties seuraavassa Ruskaturnauksen käsiohjelmassa.

Susimiehen perintö

Lapin Lukko järjesti historian ensimmäisen Ruskaturnauksen vuonna 1984 ja Rovaniemen Reipas tuli mukaan järjestämään Ruskaturnausta vuonna 1990. Lehtileikkeiden mukaan Vierelän ensiesiintyminen Ruskaturnauksessa oli todennäköisesti heti ensimmäisessä Ruskaturnauksessa 1984 tuolloin järjestetyissä päiväotteluissa. Vierelä löi 40-kiloisten junioreiden ottelussa Ruotsin Mikael Lindberg tuomariäänin 2-1. Sanomalehti Lapin Kansan mukaan se oli ”päiväottelujen vauhdikkain kamppailu”.

-        Muistan tuon ensimmäisen Ruskaturnauksen. Ruotsista mukana oli BK Kalule -niminen seura, jolla oli varmaan 4-5 ugandalaislähtöistä nyrkkeilijää. Siinä heitä ihmeteltiin, sen näköisiä ihmisiä ei oltu näillä perukoilla aikaisemmin juurikaan nähty, Vierelä nauraa. Kovia nyrkkeilijöitä he kyllä olivat.

Vierelä on otellut Ruskaturnauksessa vuosina 1988-1989, mutta nyrkkeilyä ja Ruskaturnausta ex-rovaniemeläinen toki seuraa kisakatsomosta edelleen.

-        Viime Ruskassa yllätti nyrkkeilijöiden vauhti ja otteluiden tempo. En nähnyt yhtään väsymistä koko turnauksen aikana. Aiemmin väsymisiä tuli paljon enemmän, siinä on menty paljon eteenpäin. Mutta pistekoneet olivat tuhota koko amatöörinyrkkeilyn. Sillä ei ollut oikean nyrkkeilyn kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Nyrkkeily oli ihan hirveän näköistä, pisteitä sai ”tökkimällä”, kunhan jotenkin osui, ihan sama miten osui. Nykyinen malli on paljon parempi ja arvostellaan taas oikeaa nyrkkeilyä.

Vierelää on useammankin kerran pyydetty valmentajaksi ja onpa mestari sitäkin kokeillut, mutta kokemus ei innostanut jatkamaan. Sääli sinänsä, sillä tietotaitoa Vierelällä olisi varmasti jakaa enemmän kuin riittävästi.

-        Jos ryhtyisin vielä valmentamaan, niin ensin lähtisin siitä, että nyrkkeilijä on kunnossa ja jaksaa harjoitella, eikä tule väsymään nyrkkeilyottelussa. Tekniikka-asiat taas ovat aina makuasioita. Suurin synti olisi se, että valmentaja hylkäisi tavalla tai toisella oman suojattinsa. Olen kokenut sen aikoinaan maajoukkueuralla ja se ottaa päähän vieläkin, Vierelä harmittelee. Mutta sitä haluan painottaa, että mitä enemmän annat treeneissä ja lenkkipoluilla, sitä enemmän saat nyrkkeilijänä. Lahjakkuutta on myös se, että jaksaa treenata. Elä nyrkkeilylle täysillä! 

Hannu Raasakka